Tietosuojan perusperiaate on, että tietoja saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, johon niitä on kerätty.

EU edellytti biometrisiä tietoja käytettävän vain passien hallinnointiin. Samaa mieltä oli eduskunnan perustuslakivaliokunta. Lausunnossaan se ei pitänyt rekisteriä välttämättömänä ja sormenjälkien tallentamista rekisteriin se piti puuttumisena yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan.

Potentiaalinen hyöty ei ole järin suuri, mutta väärinkäytösten riskit ovat aikamoisia. Tuolla ylen kommenteissa joku tiivistikin asian ihan hyvin, luottoa poliisivoimiin instituutiona kyllä löytyy, mutta yksittäiseen poliisiin (tai millä tittelillä kukin sattuukin työskentelemään) ei löydy sen enempää kuin sairaanhoitajiin tai muihinkaan tavallisiin sukankuluttajiin.

Ja mitäs sitten jos maailmantilanne jostain syystä muuttuu vielä hullummaksi kuin se nyt on ja tuo rekisteri päätyykin tavalla tai toisella vaikka nyt Venäjälle. Tai vaikka pysyttäisiin ihan kotimaisissa ongelmissa, mitäs sitten jos omat sormenjäljet ovat jääneet johonkin ovenkarmiin tms, potentiaalisesti jopa vuosiksi, ja sitten kiinteistössä tapahtuu henkirikos jonka tutkimukseen joudut sitten aivan puskista tempaistuna.

Ylen juttu ei oikein taustoittanut että miksi tuo rekisteri on ylipäätään luotu, vaikka sen perustamista on vastustettu vähän joka portaalla eikä sitä vaadita kuin sen passin valmistukseen, ts. joitain viikkoja, jonka jälkeen sille ei ole mitään käyttöä alkuperäisessä keräystarkoituksessa ja tietoja ei useammankaan asetuksen mielestä saa pitää kaiken varalta tallessa.

Rikosten, varsinkin vakavien sellaisten, selvittäminen on toki aika kiistatta hyvä asia, mutta ei ehkä ihan millä tahansa keinolla.