Jos hallitus ja oikeuskansleri on eri mieltä jostain asiasta, hallitus voi yhä tehdä päätöksensä. Silloin oikeuskanslerin pitää "merkityttää kannanottonsa valtioneuvoston pöytäkirjaan ja tarvittaessa ryhtyä muihin toimenpiteisiin". Kun eduskunta on maan lainsäädäntöelin, sen yläpuolella ei ole mitään mikä estää sitä laatimasta lakia tai tekemästä toimenpidettä.

Lain säätämisen tai toimenpiteen jälkeen, oikeuskansleri voi kohdistaa toimensa niihin virkamiehiin jotka toteuttaa sitä päätöstä. Eli voi olla et jos joku rajavartijan todetaan toimineen oikeuskanslerin mielestä väärin, kanslerin pitää aloittaa toimet rajavartijaa vastaan.

Lopulta tulee vastaan EU:n ja EIT:n oikeusistuimet, jotka tulkitsee hallituksen toimia omista näkökulmistaan. Niillä on lopullinen sana oliko joku toimi Suomen allekirjoittaman kv-lain kannalta laiton. Mut siinä vaiheessa kun ne pääsee kertomaan kantansa, mahdollinen kriisi, jota yritettiin ratkaista, voi olla jo ohi. Isomman ongelman estämiseksi voi olla hedelmällistä ottaa riski tuomiosta EIT:ssä tai EU:n tuomioistuimessa, mut sitä ei kannata ottaa huvikseen, vaan perustellun riskin tai jo toteutuneen uhan välttämiseksi tai pienentämiseksi.